a

tiistai 14. elokuuta 2012

Tämä taivas, tämä maa.

Kävin auttamassa äityliä marjojen poiminnassa ja puskissa istuessani päässä alkoi soimaan parikin laulua.

Tunteikasta. 
Monestakin syystä. 
Lapsuus ja vanhemmat eivät olekkaan ikuisia.
"Tämä taivas, tämä maa,
  Sillä arvoa on pysyvää.
  Tämä taivas, tämä maa
  Sukupolvelta toiselle jää."
           

"Jos mä kuolen nuorena
Toivottavasti en ehtinyt kiukutella kotona
ja kunpa lounaalla oisin syönyt jälkiruokaa
Arkulleni paljon ruusuja tuokaa
...
Hautajaisissani pukeutukaa mustaan
mutta vain koska se on tyylikästä
Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan
Mä nautin täysillä mun elämästä!
"

No mutta eipä nyt käydä liian syvälliseksi.
Toteampa vain, että mie tykkään miun elämästä.
Tässä päivän kuvasaalista. Maailma on kaunis :)



Vuodet vierii...

Loimien inventaario. Muutama saapi luvan lähteä jo!
Lempparit jää odottaa sitä omaa (seuraavaa) hummaa :)


Nam!


Nätti lasipullo :)

Punasta piisaa!








SPRUIT!



Tahmainen toveri :)








Tähän omppupuuhun on erään kerran laitettu oma humma kiinni. Ehkä vielä joskus.


Osasin yläasteella piirrellä. Tämä on vesivärimaalaus :)







Hyvää yötä!

3 kommenttia:

  1. Satoa riittää! Asioita mitä ei lapsena osannut arvostaa, marjapensaita, omenapuita. Ja kauniita, kukkivia pensaita... nyt kerrostalosta käsin asiat näkee eritavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elä muuta virka!
      Mut kai se on normaalia. Pienellä ihmisellä (ja teinilläkin..) on PALJON tärkeempää tekemistä ku istua marjapuskissa. Ainki miulla oli :D

      Poista